Olen ollut Euroopan parlamentin jäsenenä kaksi ja puoli vuotta. Silloin tällöin olen saanut sellaista palautetta, että ”tule pois sieltä Brysselistä, eduskunnassa päätetään Suomen asioista”. Tämä ajattelu on kuitenkin virheellistä, sillä Euroopan parlamentissa ja muissa päätöksentekoelimissä käsitellään paljolti samoja aiheita kuin eduskunnassa (ja kunnanvaltuustoissa), näkökulma vain on laajempi. Avoimien rajojen Euroopassa ongelmistakin on tullut yleiseurooppalaisia.

Tulin mukaan poliittiseen toimintaan pääasiassa maahanmuuttoon liittyvien asioiden vuoksi, ja suurin osa työajastani on sittemminkin kulunut niiden parissa. Suomalainen media on usein kertonut, ettei ole sopivaa eikä viisasta ajatella niin paljon maahanmuuttoa. Maahanmuuttohan on vain yksi pieni politiikan sektori ja toisarvoinen lillukanvarsi.

Suomalainen julkinen keskustelu on tapansa mukaan muutaman vuoden jäljessä keskieurooppalaista. Tarkasteltiin sitten saksalaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia sanomalehtiä tai Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston asialistoja, yksi aihepiiri on hallinnut agendaa vuodesta 2014: siirtolaisvyöry yli Välimeren ja halki Euroopan. Kukaan ei ole aikoihin kehdannut väittää, että kyseessä olisi toisarvoinen lillukanvarsi.

Siirtolaiskriisi on merkittävä etenkin siksi, että (toisin kuin usein väitetään) se ei liity Syyrian sisällissotaan tai johonkin muuhun tilapäiseen ongelmaan. Välimeren yli ei enää tule juurikaan syyrialaisia. Tulijat saapuvat pääasiassa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, sellaisista maista kuin Nigeria, Mali, Somalia ja Eritrea. Ihmisiä ajaa liikkeelle väestöräjähdys, sen ylläpitämä köyhyys, huono hallinto ja yksinkertaisesti halu etsiä vauraampia oloja. He tulevat juuri nyt, koska Libyan hallinnon romahdus avasi reitin Välimeren rannikolle, ja koska rikollisjärjestöjen meritaksipalvelu on tehnyt meren ylittämisestä entistä halvempaa.

Ongelma ei mene pois itsestään. Afrikan väkiluvun ennakoidaan kasvavan tällä vuosisadalla nykyisestä miljardista jopa neljään miljardiin. Kasvu on kiihkeää myös arabimaissa. Paine Eurooppaa kohtaan tulee siis kasvamaan. Tarvittaisiin rohkeita poliittisia päätöksiä.  Keskustelun sävy onkin Euroopassa muuttunut realistisemmaksi kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Pahiten kärsineet jäsenmaat, kuten Saksa, Itävalta ja Ruotsi, ovat tiukentaneet tuntuvasti oleskelulupakäytäntöjään ja perheenyhdistämissääntöjä sekä tehostaneet rikollisten ja perusteettomien turvapaikanhakijoiden karkotuksia.

Maahanmuuttokiimainen media, samoin kuin perinteiset puolueet, uskottelee, että maahanmuutto ei maksa paljon, tai jos maksaakin, siihen käytetty raha ei ole mistään muusta pois vaan tulee jostakin taikakirstusta. Eräät kunnat ovat perustelleet asukkailleen pakolaisten sijoittamista sillä, että ”eihän tämä mitään maksa, koska valtio korvaa kulut”. Jotkut uskovat jopa ikiliikkujaan: mitä enemmän tulijoille maksetaan tukia, sitä enemmän he maksavat tukirahoistaan veroja, joilla voidaan puolestaan rahoittaa tuet.

Asia on kuitenkin niin, että jos valtiovalta käyttää maahanmuuton kustannuksiin miljardi euroa vuodessa, vastaava summa on joko leikattava jostakin muualta, verotettava tuottavasta työstä tai otettava velaksi. Kyse on priorisoinnista. Mikä on julkisen vallan ydintehtävä? Huolehtia maan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta ja tuottaa asukkaille mahdollisimman laadukkaita peruspalveluja, vai ylläpitää joutilaita ja ilmaisesta ruuasta valittavia miehenköriläitä vastaanottokeskuksissa. Kansalaiset ymmärtävät kyllä, että on elettävä suu säkkiä myöten, mutta heidän on vaikeampi ymmärtää sitä, että ydintoiminnoista leikataan samalla kun yhden menoerän kohdalla piikki tuntuu olevan täysin auki.

Nämä kysymykset ovat yhtä tärkeitä ja ajankohtaisia kaikilla hallinnon tasoilla. Siksi on tärkeää, että maamme ainoalla kansallismielisellä puolueella, perussuomalaisilla, on vahva edustus niin kunnissa, eduskunnassa kuin Euroopassakin. Kunnallisvaaleissa haasteena ei ole pelkästään saada kuntalaiset äänestämään oman etunsa mukaisesti vaan myös saada heidät äänestämään ylipäätään. Siksi tarvitaan läsnäoloa turuilla ja toreilla. Vaikka kuntalaiset eivät välttämättä tule juttelemaan, tai vaikka he tulisivat teltalle haukkumaan siellä värjöttelevät ehdokkaat, he kyllä huomaavat, ketkä ovat läsnä ja ketkä eivät. Se näkyy vaalituloksessa.

Toivotan mukavaa kevättä.